Keho tottuu käytännössä kaikkeen kuormittamiseen, jos sille annetaan aikaa tottua. Eli, jos harjoitellaan riittävän nousujohteisesti ja säännöllisesti.

Arjessa työskennellään, harrastetaan ja ihan vain lepäilläänkin mitä erilaisimmissa asennoissa. Miksi kuntosalilla pitää olla niin huolissaan ”oikeanlaisesta” suoritustekniikasta, kun arjessa ei kuitenkaan tehdä liikkeitä siten, kuten salilla harjoitellaan? 

Usein laji-ihmiset sortuvat liika yksipuolisuuteen. Näin myös kuntosalilla, liikkeet tehdään aina ”hyvällä” tekniikalla ja ranka stabiloituna mahdollisimman suoraksi. Tämä vain jäykistää rankaa, mistä koituu enemmän haittaa kuin hyötyä. Ihminen, joka kyykkää 200kg saa kovan selkäkivun nostaessa lyijykynää maasta. Eikö ole omituista? 

Ihmiset ovat turhan huolissaan tekniikoista, optimoinneista, lisäravinteista, ryhdistä, lihasten aktivoitumisjärjestyksistä, liikkeen hallinnasta yms, mikä vie treeniltä motivaatiota tai jopa estää edes lähtemästä kuntoilemaan. Miksi huippu-urheilijoiden metodit yritetään tuoda tavallisen kansan päänvaivaksi. Huippu-urheilussa pienet asiat ratkaisevat ja jos tavoitteena on maastavedon uusi ennätys niin voi harjoitella maastavetoa, mutta jos tavoitteena on ennaltaehkäistä arjen vammoja ja pitää esim. selkä kunnossa, lienee parempi totuttaa selkä taivpumaan mahdollisimman erilaisissa asennoissa, myös kuormitettuna. Arki on osoittanut, että kroppamme kestää kaikkia asentoja ja tekniikoita, jos teemme niitä säännöllisesti.

Keskitytään siis enemmän tarkoituksenmukaiseen ja säänölliseen treenaamiseen ja liikkumiseen ja lopetetaan turha hifistely.

iikunnallista alkanutta kevättä jokaiselle! Nautitaan kevään auringosta 🙂