Ilman diagnoosia ei voida tehdä mitään?

Vastaanotolla kaikki alkaa haastattelulla, miksi?

  • Haastattelun tärkeimpänä tarkoituksena ei ole löytää tarkkaa diagnoosia, vaikka moni haluaisi kaikelle diagnoosin ja diagnoosejahan tässä maailmassa riittää. Usein diagnoosina voikin olla suurpiirteinen esim. epäspesifi alaselkäkipu tai medial tibial stress syndrome (MTSS), mitkä eivät kerro, mistä oireet johtuvat vaan ainoastaan lähinnä sen, että ihmisellä on selkäkipeä tai säären sisäosan oireita. Toki esim. epäspesifi alaselkäkipu on paljon kertova diagnoosi, sillä on pelkästään positiivinen asia, ettei kivun lähdettä tiedetä. Tähän diagnoosiin päästäkseen olemme poissulkeneet kaikki vakavan sairauden riskit sekä hermojuurioireilun. Usein diagnoosi kuitenkin kertoo lähinnä kipualueen.

Mikä sitten on haastattelun pointti, koska eihän vastaanotolla lämpimikseenkään jutustella?

  • No, tärkeimpänä haastattelussa pyritään selvittämään oireiden syitä ja riskitekijöitä. Kun tiedämme, että ihmisellä on säären sisäosa kipeä, niin on selvitettävä, miksi se on kipeä. Vasta silloin tiedämme, mitä asialle on tehtävissä. Diagnoosi ei siis kerro vielä mitään hoitotavasta, mikä kullekin on hyvin yksilöllinen. Tämän vuoksi tarkka diagnoosi ei ole ollenkaan välttämätöntä. Kaikki ovat varmasti tyytyväisiä, jos oireita voidaan helpottaa ja tiedämme, mitä saamme tehdä tai sen, että oireemme ovat hyvänlaatuisia eikä ole syytä huoleen.

Etenkin uusiutuneissa tai ylirasitusperäisissä oireissa oireiden riskitekijöiden selvittäminen korostuu. Vain riskitekijöitä poistamalla saadaan oirekierre katki.

EMME hoida diagnoosia vaan oireilua ylläpitäviä riskitekijöitä!

Jaa tämä artikkeli

Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Share on linkedin
LinkedIn