Vastaanotolla kaikki lähtee asiakkaan huolellisella kuulemisella ja haastattelulla, johon yhdistetään tarpeelliset toiminnalliset, ortopediset ja neurologiset testit. Näiden tarkoituksena on selvittää asiakkaan oirekuvaa, oireilusta asiakkaalle aiheutuvaa haittaa sekä oireilun syy- /riskitekijöitä. Näin voimme päätellä, mistä oireilussa on kyse ja miten oireilu saadaan helpottumaan mahdollisimman tehokkaasti. Joskus tämä ei onnistu riittävän tarkasti ensimmäisellä vastanottokäynnillä.
Tuki- ja liikuntaelinoireiden diagnostiikka on usein epäspesifiä ja osin poissulkevaa. Ensimmäinen selvitettävä juttu on se, ovatko asiakkaan oireet tuki- ja liikuntaelinperäisiä vai jotain muuta. Onko oireilulle mahdollisesti jokin vakavampi syy taustalla?
Kun todetaan, että oireilu on tuki- ja liikuntaelinperäistä aletaan selvitellä, mikä oireilun selittää ja mitkä syy-/ riskitekijät ovat oireilun takana.
Tyypillisimmät syyt, miksi diagnoosi joskus voi viivästyä eikä oikeaa hoitopolkua päästä heti rakentamaan:
- Asiakas voi olla hyvin hoitokeskeinen ja odottaa nopeasti pääsyä hoitopöydälle käsiteltäväksi eikä ymmärrä alkuhaastattelun tärkeyttä. Asiakas voi olla erittäin lyhytsanainen eikä osaa kuvailla oireitaan riittävän selkeästi, mikä usein onkin vaikeaa, sillä oireilu voi olla hyvin vaihtelevaa ja moninaista. Mitä selkeämmin ja paremmin asiakas on oireiluunsa perehtynyt, tehnyt ehkä jopa muistiinpanoja ja valmistautunut kysymyksiin sitä nopeammin oirekuva saadaan muodostettua.
- Terapeutti ei hoksaa kysyä oikeita avainkysymyksiä oirekuvaan ja asiakkaan kokemaan haittaan liittyen tai terapeutti ei osaa yhdistää asioita toisiinsa ja looginen päättely jää vajaaksi. Tästä syystä terapeutti ei saa muodostettua riittävän selkeää oirekuvaa.
- Haastattelu on ilman muuta kaikkein antavin osio diagnostiikassa, mutta tätä tukemaan on tehtävä riittävä manuaalinen testaaminen, jotta voimme todentaa oireilun ja saamme selvitettyä, millä oireet provosoituvat. Näin ollen voimme ikään kuin varmistaa diagnoosin ja samalla saamme lisätietoa asiakkaan tuntemuksista ja haitta-asteesta sekä mahdollisesti oireiden syytekijöistä. Joskus testaaminen jää syystä tai toisesta puutteelliseksi.
- Asiakas on voinut ottaa ennen vastaanottokäyntiä kipulääkettä, jolloin testaaminen voi jäädä epäloogiseksi ja voidaan tehdä virheellisiä tulkintoja. Voi olla myös, että asiakkaan sillä hetkellä kokema haitta jää pimentoon ja näin ollen diagnoosi voi jäädä epäselväksi.
Mitä paremmin oirekuva saadaan selvitettyä sitä nopeammin ja varmemmin diagnoosiin päästään. Joskus diagnoosi näyttää jopa liian ilmeiseltä ja tärkeä alun haastattelu ja testaaminen voivat jäädä tästä syystä vajaaksi. Näin ollen riskinä on väärä diagnoosi ja toimimaton hoito-ohjelmointi. On siis hyvin tärkeää käyttää huolella aikaa alun jutusteluun ja tutkimiseen, koska se luo pohjan koko hoitokokonaisuuteen! Ja koska ensikäynniltä voi usein jäädä avoimia kysymyksiä, jatkoseurannalla voidaan varmistaa diagnoosia ja oikeaa hoitopolkua. Lue lisää seurannan merkityksestä täältä.
Liikkujan Klinikka
Veijo Marin